Rannan sukuhaara

Marian ja Samelin vanhin tytär Rosa Filppula meni 1905 naimisiin Frans Rannan kanssa (taulu 2). Fransin isä kuoli pojan ollessa viisivuotias. Isoisä Herman Latvala otti hänet suoraan hautajaisista mukaansa ja kasvatti mieheksi.

Setänsä talossa Frans olijonkin aikaa renkinä, mutta siellä hänen ei ollut hyvä ollaja niinpä heti rippikoulun jälkeen hän lähtikin Amerikkaan. Itsekin 1880-luvulla Amerikassa Pasific rautatietä rakentamassa ollut isoisä ei vastustanut matkaa. Päinvastoin isoisän puheet jopa houkuttelivat nuorta miestä matkalle. Fransin ensimmäinen matka Amerikkaan oli vuosina 1902 04. Hän työskenteli mm. Ohiossa lämmittäjänä laivassa suurilla järvillä sekä rautateillä korjausjoukoissa. Lisäksi hän oli mm. Michiganissa rautakaivoksilla. Hän palasi kuitenkin Suomeen kuultuaan isoisän sairastuneen vakavasti. Isoisä kuoli lokakuussa 1904.

Kotiinpaluun aikana Frans iski silmänsä naapurin Rosa neitokaiseen ja niin nuoripari vihittiin Ilmajoella 13.10.1905. Nuoripari asui ensin Rosan kotona pihatuvassa. Koska Fransin ensimmäinen Amerikan matka oli taloudellisesti huono, hän hankki tuloja aj amalla hevosella mm. tukkeja ja muuta rahtia. Anna Leena Toivosen haastattelun mukaan Frans kuitenkin "suivaantui ja päätti lähteä uudelleen". Ensin kuitenkin perhe kasvoi: esikoinen Armas Samuel syntyi 12.12.1905, mutta kuoli jo 31.12.1905. Toinen poika Aatos Herman syntyi 2.1.1907. Vuonna 1909 Frans sitten lähti. Rosa vaimo jäi kotiin Ilmajoelle kaksivuotiaan Aatos pojan kanssa. Frans yritti houkutella myös perhettä muuttamaan Kanadaan. Hän lähetti jopa matkarahat Ilmajoelle, mutta Rosa pysyi lujana, eikä lähtenyt. Toinen matka suuntautui Kanadaan vuosina 1909-13. Tällä toisella matkalla hän oli talonhintaa tienaamassa työnjohtajana kuparikaivoksilla. Fransin omien sanojen mukaan "Ameriikan matka avarsi näköaloja. Siellä oppi kohtelemaan työväkeä oikein. Kuitenkin parempaa paikkaa maailmassa ei olekkaan kuin kotipaikka Ilmajoella".

Kun Frans tuli Amerikasta, hänellä oli joitakin tuhansia rahaa, joilla sai ostetuksi talon Antilan larvasta (nykyisen Kestopuun alueelta) läheltä kirkonkylää. Tila, ei ollut suuri, 11 ha viljeltyä ja 23 ha metsää, mutta perhe tuli kuitenkin toimeen amerikanrahoilla sen verran hyvin, että he ostivat vielä myllynkin samalta kylältä. Tila myytiin kuitenkin myöhemmin ja vuonna 1918 muutettiin Mosalaan lähelle lapsuuden kotia. Siellä oli sitten jo peltoa 35 haja metsää 100 ha. Maa ala karttui vielä lisääkin vähitellen. Talossa oli paljon karjaa: lehmiä 8-10, iso sikala ja kanalassa satoja kanoja. Puutarhassa kasvoi omenapuita ja marjapensaita Frans leikkasi piilipuukujansa samanlaiseksi mitä oli kaukomatkoillaan nähnyt. Talo oli kaikinpuolin esimerkillisen hyvin' hoidettu. Rosa hoiti kotityöt sekä karjan joustavasti ja tehokkaasti.

Rannan faari osti kuorma auton ("bensaletukka") jo vuonna 1928. Sen kanssa sitten ajeltiin rahtia: urakoitiin teitä ja siltoja. Lisäksi autolla kyyditettiin väkeä. Lavalle oli rakennettu koppi, ns. juttutupa, jossa saivat kyytiä niin oma väki kuin grannitkin.

Frans Ranta kuului aikanaan osuuskaupan hallitukseen vuosikymmeniä ja oli Osuusteurastamo Itikan ensimmäisiä ostoasiamiehiä. Kun oli esimerkiksi vuoden 1918 sota, niin silloin faari kulki ympäri maakuntaa ostaen Itikkaan karjaa vaikka kuinka paljon. Kun faari lopetti Itikan touhuista, niin sen jälkeen hän vielä teki pikku urakoita.

Rannan Frans oli luonteeltaan ennakkoluuloton. Jo hyvin aikaisin hän mm. salaojitti Mosalan pellot. Samoin kun porukalla ostettiin kylään ensimmäinen puimakone, niin "faari siinä suurimpana asiana touhus". Vesijohto laitettiin faarin toimesta Mosalaan jo vuonna 1924. Vanhempana faari oli kovin kiinnostunut mm. tauluista. Hän toi niitä paljon huutokaupoista samoin kuin vanhoja huonekalujakin. Vanhempana faarilla oli tapana usein käydä naisten pyörällä Filpussa "katsomassa, että asiat ovat kunnossa".

Mosalassa oli aina paljon väkeä. Heitä Rosa kohteli lämminsydämisesti. Siellä kävi työssä myös lähinaapureita ja silloin talossa ruokittiin oman perheen ohella myös naapurin lapset. Kylän lapsia kävi Mosalassa usein. Kaikille riitti Rosalta aina lämmin hymy ja aina oli lapsille jotain pikkuhyvää tarjolla. Mosalassa kävi myös elämän huonosti kohtelemia lähimmäisiä. Heillekin Mosalan katon alta löytyi yösija. Elsa Peltoniemi kertoo äitinsä Rosa Rannan olleen hyvä äiti. "Kylän kakaratkin saivat usein Mosalasta leivän kainaloonsa. Sanotaankin, että Mosalasta on tuotu muutakin kuin vettä ja heiniä."

Ritva Kemppi (o.s. Kuivas-Nikkola) muistelee "Ruusa mummaa" seuraavasti: "Muistan Rannan mumman lämpimänä ja turvallisena emona. Odotin aina mummaa käymään tuliaistensa kanssa. Paappani Frans taas muisti usein pukukankailla ja jopa rahalahjoin. Vaikka Rannassa oli paljon töitä ja paljon työväkeä, niin aina riitti aikaa ja tilaa vieraillekin. Kaikkiin sukulaisiini olenkin tutustunut juuri Rannassa. Maailman tapahtumat ja asiat tulivat myös tutuiksi Rannan juttutuokioissa ja Rantaan tilattujen useiden sanomalehtien välityksellä. Hyvän kodin malli on sieltä peräisin. Juhla ei tuntunut juhlalta, elleivät Rannan mumma ja paappa olleet mukana."

Rannan talonpitoa jatkoi Aatos Herman Ranta (1907-1989) puolisonsa Edit Helvi Toukosen kanssa. Aatto Ranta kävi nuorena maamieskoulun. Hän oli Suomen nimekkäimpiä painijoita 1930 luvulla. Siitä osoituksena hänellä on kolme painin Suomen mestaruutta sekä useita hopea ja pronssitiloja. Sotavuodet kuitenkin katkaisivat menestyksellisen painijanuran. Aatto Ranta on saanut ansioistaan mm. SVUL:n kultaisen ansiomerkin.

Maanviljelijä Kaarin (Kaarina) Ranta (1919-1983) jäi kansanopiston käytyään myös kotitilalle Rantaan. Naimisiin hän ei koskaan mennyt. Vanhempiensa tukena ja turvana elämä Rannassa sujui tasaisesti. Kaarin Ranta hoiti suvun kantakotia ja otti kaikki sukulaiset aina sydämellisesti vastaan. Näin hän jatkoi Rosa äitinsä tapaa tukeaja kannustaa sukulaisiaan. Kaarina Ranta oli aina kova tekemään työtä. Hän on mm. itse kyntänyt pellot. Hän oli erityisen sukurakas ja tunsi tarkkaan sukulaisuussuhteet.

Rannan vanhin tytär Elsa Ranta (s. 1915) avioituijo nuorena naapurikylään Martti Johannes KuivasNikkolan kanssa. Heidät vihittiin 15.8.1936. Elsa muutti Kuivas Nikkolan sukutilalle muutaman kilometrin päähän rannasta. Martti isäntä sairastui kuitenkin parantumattomaan tuberkuloosiinja kuoli Härmän parantolassa 5.1.1942. Elsa emäntä jäi yksin Ritvatytönja Marttipojan kanssa. Hän avioitui kuitenkin uudelleen 1946 maanviljelijä Lauri Nikolai Peltoniemen kanssa. Heille syntyi viisi lasta.

Martti Kuivas Nikkola (s. 1942) viljelee nykyisin sekä Kuivas Nikkolan että Rannan sukutilan maita. Hän ei ole naimisissa. Hänen harrastuksiinsa kuuluu tilan hoidon ohella mm. metsästys.

Merkonomi Ritva Tuulikki Kuivas Nikkola avioitui 8.12.1962 toimittaja Terho Aulis Kempin kanssa. He asuvat Seinäjoella ja heillä on kaksi lasta.

Kuvia Rannan sukuhaaran vaiheista