Joitakin muistelmia Filppumamman ja -paapan elämästä

Paapalla oli Kurikassa paljon sukulaisia, melkein joka talossa. Kun paappa joutui tekemään nuorena ujona poikana paljon matkoja hevosella Seinäjoen suuntaan, niin hän kävi syöttämässä hevostaan kurikkalaisissa taloissa, Hänen oli vaikea löytää sellaista taloa, jossa ei olisi sukulaisia. Hän ei nimittäin oikein pitänyt siitä, kun aina kyseltiin ja piti olla selittämässä kotiasioita, ehkäpä äidin naimisiinmenojakin. Kerran hän ajeli Kurikkaan päin ja näki Koiviston kylässä niin suuren talon, että siellä ei vannaankaan olisi sukulaisia. Kun hän pääsi hevosellaan pihaan, niin emäntä juoksi tuvasta portaille ja huusi:"Herrajee, Filppulan musta!" Niin oli paappa ihmeissään ja kyselyt alkoivat tälläkin kertaa. Kyseinen talo oli Latva-Koiviston talo, ja emännälle oli tuttu Filppulan musta hevonen.

Filppupaappa oli hyvä ystävä naapurinsa Mäki-Filppulan isännän kanssa. Mustalaiset pitivät usein kortteeripaikkanaan Mäki-Filppulaa. Tästä ei isäntä oikein pitänyt. Kerran Sameli oli sitten jututtanut näitä mustalaisia ja ihmetellyt kuinka Mäki-Filppulan isäntä teille sellaisen tempun teki. "Hai, minkälaisen tempun?" "Viime käynnillänne myi teille ketun lihaa lampaan lihana. "Sen jälkeen mustalaiset karttoivat Mäki-Filppulan taloa.

Filppulankylässä vieläkin olevan Talvisillan kupeessa kerrottiin ennen Klinsporan muorin kummitelevan. Oli kai joskus hukkunut jokeen niillä main. Filppulan ja Mäki-Filppulan rengit ja piiat olivat kerran lähdössä Kainastolle hyppyihin. Isännät pelottelivat heitä näillä kummituksilla. Mutta nuorina ja rohkeina varsinkin rengit nauroivat ukkojen höpinöille. Yöllä kuutamon loisteessa nuorten palatessa hypyistä olivat isännät valmiina sillan pielessä olevan ladon takana. He kävelivät sieltä pitkillä puujaloilla valkoiset lakanat peittonaan. Nuoret, rengit etunenässä, olivat hetkessä kaukana syksyisessä fälttööspellossa.

Filppupaappa toimi vuosisadan vaihteen tietämissä sivutoimisena vanginvartijana. Tällöin oli menossa ensimmäinen sortokausi ja Venäjän 3-vuotinen sotaväki oli pelätty paikka. Sitä yritettiinkin yleisesti pakoilla. Eräskin paapan ystävän poika pakoili tätä komennusta. Nimismies Frans Oskar Sundberg antoi pojasta vangitsemismääräyksen ja paapan tehtäväksi oli määrätty vangitseminen. Paappa antoi kuitenkin pojan kotiin etukäteen vihiä, että poika ehtisi paeta. Nimismies sai kuitenkin jostakin tietää tämän. Kostoksi hän irtisanoi kaikki paapan hypoteekkilainat, ja niin paappa ja mamma joutuivat myymään talonsa ja muuttivat tämän jälkeen Ilmajoelle Röyskölän kylään.

Kauhajoen historian mukaan mainittu nimismies Sunberg hoiti tehtäviään leväperäisesti. Niinpä hänen kerrotaan merkinneen maantietarkastuksissa esitetyt valitukset muistiin tupakkalaatikon kanteen. Poltettuaan askin tyhjäksi hän heitti sen merkintöineen menemään. Viinan salapolttajatkin saivat olla joksenkin rauhassa. Ilmeisesti venäläistä sotaväkeä pakoilevat nuoret olivat hänen mielenkiintonsa kohde. Sekavien raha-asioiden vuoksi nimismies Sunberg muutti Vaasaan, missä kuoli joulukuussa 1902.