Muistelen kummisetää


Ilkka 28.3.2007


Kun ryhdyn muistelemaan kummisetääni, nousee sielun silmien eteen hänen turvallinen ja luotettava olemuksensa.

Joskus pienenä likkana sain olla kummieni luona Yrjänäiskylässä kyläilemässä. Se oli jotain erikoista. Noista päivistä on säilynyt mielessäni vain vähän muistikuvia, jotain kumminkin. Aatos-eno oli aina työn touhussa, me naisväki olimme enemmän yhdessä. Pääsin kuitenkin kummisedän kanssa pienelle autoajelulle, se tuntui todella juhlalliselta.

Vuosien kuluessa on jäänyt mieleeni myös se, miten hän arvosti ja kunnioitti äitiään, tuota meillekin rakasta Lehtisen mammaa, joka oli hyväsydäminen, ja vaatimaton uurastaja.

Muutamia vuosia sitten kävin itsenäisyyspäivänä sinivalkoisin kukin tervehtimässä kaikkia sodassa olleita enojani, kummisedän luona viivyin pidempäänkin. Nuo hetket jäivät silloin mieleen.. Silloin istuskelimme kahdestaan talon alakerrassa, ja minä sain istua pitkän tovin kuuntelujakkaralla. Kummisetä kertoili elämänsä vaiheista siitä alkaen, kun hän seisoi Kauhajoen asemalla, ja nousi sieltä sitten pohjoiseen menevään junaan...

Kummisetä oli leppoisa, mutta päättäväinen ja toiminnallinen mies. Hän ei epäröinyt ottaa vastaan uusia haasteita ja tehtäviä, ja hän sai ne myös menestymään. Siunaus oli mukana toimissaan. Viimeisestä tapaamisestamme on kulunut toista vuotta. Mieleeni jäivät ikuisesti hänen sanansa, kun hän pois lähtiessämme vakuutti meille: "kyllä se taivaan Herra, joka on ollut munkin tukeni ja turvani koko pitkän elämäni ajan, sieltä se armo ja siunaus ihmiselle annetaan."

Nämä vakuuttavat sanat ovat rakas ja rikas muisto kummiflikalle.

Siunaavin ajatuksin
Kaisu